Miten tutkijan kannattaa hallita julkaisudataansa?

Akateemisiin julkaisuihin liittyviä verkkopalveluja ja sovelluksia riittää. Thomson Reutersin Web of Science, Google Scholar ja monet muut palvelut tarjoavat tutkijalle mahdollisuuden oman julkaisuluettelonsa ylläpitämiseen ja julkaisutietojen tarkastamiseen ja korjaamiseen. Kokonaan oma maailmansa on julkaisujen taustalla olevan lähdekoodin ja  tutkimusdatan hallinta ja mahdollisuuksien mukaan julkaiseminen avoimesti. Sekä julkaisujen, että tutkimusdatan avoimuuden eteen on asioita, joita yksittäiset tutkijat voivat (ja on siuositeltavaa) tehdä, muttamolemmissa myös tutkimusyhteisöillä- ja organisaatioilla, kuten yliopistoilla on oma toimintaroolinsa.

Tampereella 27.9.2013 osana avoimen tiedon kuntakirtuetta järjestettiin vertaisoppimistapahtuma Troika aiheesta “Miten tutkijan kannattaa hallita julkaisudataansa?”  tässä keskustelun yhteenvetona tutkijoille suunnattua ohjeistusta julkaisujen ja datan osalta. (tapaamisen muistiinpanot ja miellekartta tutkimusekosysteemistä)

 

Ohjeita tieteen tekijöille

Vaikka oletkin tällä hetkellä Suomalaisen Yliopiston jäsen ja sinulla on paikallinen tutkijaprofiili yliopiston tutkimustietojärjestelmässä (CRIS = current research information system), niin se ei riitä. Tiede on globaalia, sinä olet osa sitä ja sinulla on sekä historiaa että tulevaisuutta Yliopiston ulkopuolella. Joudut näkemään hieman vaivaa ja tekemään päällekkäistä päivitystyötä, mutta se kannattaa.

Tutkijan verkkopresenssi

  • Huolehdi, että sinut ja työsi identifioituvat vain ja vain sinuun: hanki sekä ResearcherID että ORCID. Vahvista molemmissa palveluissa omat julkaisusi ja anna palveluiden siirtää tiedot ristiin toinen toisilleen.
  • Varmista, että tuloksesi tunnistetaan: kun julkaiset artikkelin, dataa tai koodia, saat siihen pysyvän yksilöivä tunnisteen kuten DOI, ArXiv ID, PMID (PubMedID) tai URN . Varmista, että palvelu kertoo, millä tavalla tuotokseesi viitataan.
  • Kerro, mitä olet tehnyt: pidä yllä ajantasaista CV:tä, portfoliota tai blogia sekä Yliopistossa että jossakin muualla. LinkedIn tai akateemisempi Google Scholar ovat hyviä vaihtoehtoja CV:ksi, mutta myös täysin itse ylläpidetty sivusto tai blogi käy.
  • Altmetriikkaa CV:n lisukkeeksi: kannattaa tehdä profiili ImpactStory-palveluun. ImpactStory kerää tietoa (altmetriikkaa) siitä, missä verkkopalveluissa ja paljonko työsi on saanut vastakaikua: ladattu, tallennettu, tweetattu jne. Jotta altmetriikkaa kerääntyy, työssäsi on oltava yksilöivä tunniste. Toinen altmetriikkaa keräävä palvelu Altmetric.com on ImpactStorysta poiketen voittoa tavoitteleva yritys, joten ImpactStory on avoimen tieteen kannalta ehkä luontevampi vaihtoehto.

Sosiaaliset verkostopalvelut

Tutkijan työ on sekä itsenäistä että yhteisöllistä, riippuen tieteenalasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Tällä hetkellä suuntaus on kohti kansainvälisempiä ja suurempia tutkimusryhmiä. Sitä toivovat sekä rahoittajat että yliopistot, koska tutkimukset ovat osoittaneet että näin saadaan kerättyä enemmän näkyvyyttä, enemmän viittauksia ja sitä kautta enemmän rahoitusta. Vaikka kaikki tämä vaikuttaakin pelkältä hallintovirkamiehen ja tiedepolitiikan märältä unelta, niin siinä on myös toinen puoli: mitä avoimemmin olet esillä, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia solmia kontakteja, saada ideoita, kehittyä tutkijana, ratkaista ongelmia yhdessä toisten kanssa. Mitä enemmän tutkimuksesi sivuaa maailman Todella Isoja Ongelmia, sitä luultavampaa on, että et pääse eteenpäin yksin. Sosiaalinen media ja verkkopalvelut voivat auttaa, muuta mihin kaikkeen ja kuinka paljon kannattaa panostaa.

  • Kokeile reippaasti – sitoudu kevyesti:  Yleisiä ja erityisesti tutkijoille suunnattuja sosiaalisia verkostopalveluita on runsaasti: esimerkiksi academia.edu, researchgate.net, Mendeley, Google+ ja päälle vielä oman tieteenalan erityisfoorumit yms. Eri palveluita kannattaa kokeilla kevyesti – tunnuksen luonti ja kevyt osallistuminen ei vie liikaa aikaa itse tieteen tekemiseltä ja pitää sinut ajan tasalla siitä, missä mennään.
  • Valitse itselle sopivat: Pelkkä tunnuksen luonti ei tuo mukanaan niitä etuja, mitä sosiaalisista verskostopalveluista parhaimmillaan voi saada. Johonkin palveluun kannattaa panostaa enemmän ja tuoda se osaksi arkea. Oman tieteenalan valtavirrassa on syytä yrittää uida sen verran kun rahkeita riittää, mutta virran vietäväksi ei pidä heittäytyä; monitieteisyys ja tieteenalojen välisten raja-aitojen rikkominen on toivottavaa.

Mihin minä datani tunkkaan?

Myös tutkimusdataan voi nykyään jo viitata myös. Datalla on monia ilmenemismuotoja raakadatasta (ns. mikrodata) yhdistelyjen (aggregate) kautta erilaisiin kuvauksiin.  Tutkimusrahoittajat kuten Suomen Akatemia, TEKES ja EU edellyttävät, että rahoitusta hakiessa on oltava aineistonhallintasuunitelma. Sanahirviö viittaa dataan. Vaatimus datan avoimuudesta on myös yleistymässä.

Kaikkea dataa ei saa kuitenkaan noin vain laittaa avoimeksi. Tutustu tutkimuseettisiin sääntöihin ja niihin sopimuksiin, joihin olet sitoutunut dataa kerätessäsi. Datan anonymisointipalveluja odotellessa sinun on itse huolehdittava siitä, ettei henkilöitä ja dataa pysty yhdistämään toisiinsa ilman henkilön lupaa. Vielä parempi on, jos et ole vielä aloittanut datan keräämistä ja voit jo ennalta suunnitella datan julkaisemisen.

Datan tallennuspaikaksi ei kannata valita pelkästään oman Yliopiston levypalvelua tai laboratorion palvelinta. Pelkästään oman tietokoneen kovalevylle tallentamista ei voida laskea datan säilyttämisen keinovalikoimaan ensinkään.

  • Tutustu kansainvälisiin avoimen tutkimusdatan julkaisupalveluihin: Avoimen tieteen hengessä ja tullaksesi huomatuksi, data kannattaa tallentaa myös johonkin julkisempaan data-arkistoon kuten Figshare, Dryad tai Zenodo.
  • Seuraa Suomessa CSC:n toimia palvelun kehittymistä: Tieteen tietotekniikan keskus on käynnistänyt IDA-nimisen tallennuspalvelun, johon on yliopistokohtaiset levytilakiintiöt. CSC tähtää pitkäaikaissäilytykseen eli datallesi taataan käytännössä ikuinen koti.
  • Varmista oman tutkimusalan tallennuspaikat: Jos tutkimuksesi sivuaa yhteiskuntatieteitä, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on hyvä pitää mielessä. Mikään varsinainen avoimen datan arkisto se ei kuitenkaan ole. Omalla tieteenalallasi saattaa lisäksi olla vakiintuneita data-arkistoja, kysy kolleegoilta.

* ks. myös tutkimusdatarepositoryjen vertailutaulukko

Avoin tiede ja julkaiseminen

Tutkimus on julkaistava, vasta silloin siitä tulee tiedettä. Lehti on historiallinen tapa paketoida tiedettä ja tieteen mittaristot, rahoitusmallit ja instituutiot tukevat perinteistä julkaisumallia edelleen vahvasti. Ajat kuitenkin muuttuvat – vertaisarvioidut tekstit eivät välttämättä tarvitse lehteä ympärilleen vaan ne pystyvät välittämään tutkimustulokset muutoinkin. Uusia tapoja tehdä tiedettä on ratkaista ongelmia yhteisöllisesti ja siten, että tutkimustulokset ovat toistettavissa. Esimerkki yhteisöllisyydestä on matemaatikkojen Polymath Project ja toistettavuudesta IPython Notebook ja R-ohjelmointiympäristön sovellukset, joissa yhdistetään teksti ja koodi (ks. Knitr).

Mitä avoimelle tieteelle, datalle ja julkaisemiselle sitten tulee käymään? Muuttuuko mikään? Richard Poynder haastattelee blogissaan Open and Shut? neurogenetiikan professori Björn Brembsiä. Brembs ehdottaa samaa mistä keskusteltiin Tampereen tilaisuudessakin. Tapahtuisiko muutos, jos yliopistokirjastot perustaisivat tasokkaan, vertaisarvioidun, avoimen julkaisusarjan ja saisivat sen nostettua Julkaisufoorumi-luokituksen korkeimmalle tasolle? Instituutioiden ja isojen laivojen kääntymistä odotellessa yksittäisenä tutkijana voit valita oman polkusi. “Avoimen tieteilijän” roolimallia hakiessasi voit miettiä, mikä näistä sopii sinulle parhaiten ja mihin pyrit:

  • Perinteinen ura: tarjoat tutkimustasi vain arvostettuihin kansainvälisiin tiedelehtiin ja konferensseihin riippumatta siitä noudattavatko ne avoimen julkaisemisen periaatteita vai eivät. Yliopistot mittaavat suoriutumistasi mittareilla ja asteikoilla (mm. JulkaisuFoorumi ), jotka suosivat toistaiseksi tätä mallia.
  • Keskitie: kuten yllä, mutta lisäksi proaktiivisesti harrastat rinnakkaisjulkaisemista ja avaat dataa. Rinnakkaisjulkaiseminen tarkoittaa sitä, että tallennat artikkelin myös Yliopiston julkaisuarkistoon tai vaikka ArXiv-palveluun. Verkkopalvelusta SHERPA/RoMEO voi tarkistaa, mitkä tiedelehdet sallivat tämän – useimmat sallivat jo.
  • Pioneeri: julkaiset vain lehdissä, jotka noudattavat avoimen julkaisemisen periaatteita. Julkaisemalla tutkimusdatan ja lähdekoodin pyrit aktiivisesti siihen, että oma tutkimuksesi on toistettavaa (ks. reproducibility). Etsit myös uusia tapoja sekä tieteen tekemiseen että julkaisemiseen.

Taimi Toffer Anderson (1937- ), 1956Kuva: Science fairs – Women scientists “Smithsonian Institution Archives” via
Flickr


Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.